Vihapuhe, valitut palat ja väärinymmärtäminen – mediaselvitys kansanedustajien viestinnästä X-viestipalvelussa

Meedius toteutti Sitralle vuonna 2020 media-analyysin Tutkimus kansanedustajien viestinnästä sosiaalisessa mediassa osana Sitran Kansanvallan peruskorjaus -projektia. Tutkimusta jatkettiin jatkoanalyysillä, joka julkaistiin loppuvuodesta 2023. Selvitysten tarkoitus oli kartoittaa kansanedustajien sosiaalisen median viestintää ja sen kehittymistä kokonaisuutena, puolueittain sekä hallitus–oppositio-asetelmasta käsin.

Jatkoanalyysissä keskityttiin aihesisältöjen sijaan viestinnän tapoihin ja viestintätyyleihin, siihen miten viestitään. Koko aineisto kattoi yli 122 000 X-palvelun viestiä (entinen Twitter). Meediuksen analyytikot lukivat ja kategorisoivat yli 4000 viestiä, joka muodosti selvityksen laadullisen otannan.

Analyytikot merkitsivät viestit aihesisältöjen lisäksi sen mukaan, käytettiinkö niissä kampanjoivaa vai nokittelevaa viestintätaktiikkaa. Tämän lisäksi analyytikot kategorisoivat aineiston sisällä viestit, jotka poikkesivat viestintätyyliltään muusta aineistosta. Näitä huutomerkillä kategorisoituja viestejä kertyi yhteensä 260 kappaletta jatkoanalyysin aineistosta.

Tässä kirjoituksessa avataan tarkemmin sitä, millä perustein tästä 4000 viestin joukosta seulottiin ne, jotka täyttivät huutomerkkiviestinnän kriteerit. Usein yksi viesti saattoi täyttää useamman kuin yhden huutomerkkikriteerin tunnusmerkit.

A) Viesti sisältää vihapuheeksi tulkittavaa sisältöä. Vihapuheen määrittämiseen käytettiin apuna yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi-sivuston määritelmää. Viestistä on välittynyt selvästi suvaitsemattomuus, toista ihmistä tai ihmisryhmää alentava tai halventava kielenkäyttö tai rasistinen herja.

”Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen. Vihapuheen tarkoituksena on useimmiten luoda kuva tiettyyn vähemmistöryhmään kuuluvista ihmisistä epäilyttävinä, epäluotettavina tai alempiarvoisina. Vihapuhe loukkaa usein syvästi toisen henkilön ihmisarvoa.”

B) Viesti sisältää räikeän fakta- tai argumentaatiovirheen tai -vinouman ja tätä virhettä käytetään yhtenä (populistisena) retorisena keinona.

Viestissä saattoi olla esitetty sinänsä oikea tutkimustulos tai fakta, mutta tietoa käytettiin väärin. Usein tämä tarkoitti sitä, että kokonaisuudesta esitettiin hyvin kapealta osin jokin fakta, mutta loput näkökulmat kokonaisuudesta jätettiin tarkoituksella pimentoon.

C) Poikkeuksellisen voimakas tai raflaava kielenkäyttö. Tällä tarkoitetaan aggressiivissävytteistä retoriikkaa, tai toisen ihmisen tai ihmisryhmän haukkumista, halventamista tai nöyryyttämistä. Voimakasta kielenkäyttöä esiintyi juurikin vihapuheeksi tulkittavan sisällön yhteydessä.

D) Väärinymmärtäminen. Viestistä välittyy se, että viestijä on väärinymmärtänyt jonkin asian tai sisällön (tahallaan tai tahattomasti). Viestistä välittyy, että tarkoituksena on saada vastapuolen argumentti tuntumaan järjettömältä tai perättömältä. Viestissä saatetaan myös rinnastaa kaksi toisistaan täysin riippumatonta asiaa/ilmiötä toisiinsa tavalla, jolla vastapuoli saadaan epäedulliseen valoon.

E) Järkeen vetoaminen eksplisiittisesti. Aineistossa merkittiin huutomerkillä myös järkeen, sen puutteeseen tai hulluuteen vetoaminen. Taustaoletuksena viesteissä oli luettavissa ”yksi oikea järki”, jota viestijä itse edustaa. Vastapuolen näkemykset leimattiin joissain viesteissä hulluudeksi.