Somettavat poliitikot – mistä puhutaan, kun puhutaan mistä halutaan?

Sosiaalisessa mediassa käytävä julkinen poliittinen keskustelu on nykyään merkittävä vaikuttamisen muoto, jota on syytä seurata ja analysoida.  Yksi tapa seurata suomalaisten poliitikkojen käymää julkista keskustelua on tutkia, millaisia asioita he nostavat itse esiin silloin, kun sana on vapaa ja foorumi aina auki ja avoin.

Tekoäly auttaa alkuun

Tekoälyä hyödynnetään, kun tietomassaa halutaan järjestää tunnistettavissa olevien muuttujien avulla: mitkä nettisivut keräävät eniten kävijöitä, millainen sisältö ansaitsee eniten tykkäyksiä ja kenen mielipiteitä jaetaan laajimmalle. Tekoälyn voi opettaa tunnistamaan avainsanoja ja fraaseja, jolloin olennaisen seulominen esiin helpottuu. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä onnistunut opettamaan koneelle inhimillisen älyn ja viestinnän hienouksia, kuten ironian vivahteita tai sarkasmia. Tällöin tekoälyn apuun saapuu ihminen.

Twiitit tavoittavat laajan yleisön

Omassa organisaatiossani on yhdessä Sitran kanssa kartoitettu suomalaista poliittista keskustelua tutkimalla kansanedustajien esiin nostamia aiheita omissa sosiaalisen median kanavissaan, etupäässä Twitterissä. Twitter ei millään muotoa ole koko kansan kanava siinä mielessä, kuin television puoli yhdeksän uutiset entisinä aikoina. Nykyisessä mediakentässä Twitter on kuitenkin merkittävä foorumi julkisessa keskustelussa, koska se on kaikille avoin ja julkinen media.

Suomessa vielä melko vähäisen käyttäjämääränsä vuoksi Twitter ei ole suurten massojen media, mutta avoimuutensa ansiosta siellä esiin nostetut näkökulmat voivat hyvällä tuurilla saavuttaa myös ne, jotka eivät Twitteriä ole koskaan käyttäneet. Median edustajat ja äänekkäimmät äänestäjät ovat Twitterissä yhden klikkauksen päässä.

Nokittelua arvokeskustelun sijaan

Johtuisiko vielä someviestinnän nuoresta keskustelukulttuurista, yleisimmäksi kansanedustajien aloittaman somekeskustelun sisällöksi paljastui kollegojen nokittelu. Tähän käytettyjä välineitä ovat ironia, sarkasmi ja tahallaan väärinymmärrys. Kansanedustajat käyttivät omaa Twitter-foorumiaan useammin kollegojen sanomisten haastamiseen ja yksittäisiin lauseisiin tarttumiseen, kuin omien aloitteiden ja asianostojen tekemiseen.

Kun datasta vielä siivottiin pois yleiset kampanjakiitokset ja yhteistyöterveiset, päästiin poliittisempiin aiheisiin. Kansanedustajien useimmin esiin nostamat aiheet liittyvät ympäristöaiheisiin ja tasa-arvoteemoihin. Reaktioiden määrää (kommentit, tykkäykset, jakaminen) tutkittaessa paljastuu, että ulkopolitiikka herättää enemmän keskustelua kuin esimerkiksi ympäristöasiat.

Yllättävin löydös oli yleisen arvokeskustelun puuttuminen, silloin kun keskustelun aloittajina ovat kansanedustajat itse. Puolueiden edustamiin arvomaailmoihin liittyvät ristiriidat aiheuttavat ihmettelyä, väärinymmärryksiä ja aiheen verhoamista kontekstista irrallaan oleviin tilastoihin, sen sijaan että pureuduttaisiin sen syvemmin filosofisiin ja eettisiin pohdintoihin.

Data perustuu somesisältöihin ennen koronaa ja vaaleja. Onkin mielenkiintoista seurata, miten poliittinen keskustelu sosiaalisessa mediassa ajan myötä kypsyy, kehittyy ja jalostuu.

Tutkimukseen voi tutustua tarkemmin Sitran sivuilla julkaistussa artikkelissa.

https://www.sitra.fi/artikkelit/kansanedustajat-twitterissa-2019-2020-onko-tarkeampaa-oma-voitto-vai-vastapuolen-tappio/

Kirjoittaja Sari Näsi työskentelee analyytikkona ja konsulttina tutkimustalo Meedius Internationalissa. Hän mm. jäsentää mediasta ja muista julkisista lähteistä saatavaa tietoa yritysten strategisten päätösten tueksi.